tiistai 24. toukokuuta 2011

Koulukypsyyttä ja elämäntyötä

5.5.2001
Nyt on sitten linnunpönttöjä, vissiin 10 tässä lähimaastossa. Erikoisuutena on se, että ne ovat valmiita ja KIINNI puissa. Asia sai vauhtia, kun Ukko sanoi, että naapurissakin on tämmöisiä, mutta ne on kiinni puissa.

Lumi sai kutsun ensi keskiviikoksi tulla tutustumaan esikouluun. Hän tuuletti heti kunnolla, että on jo koululainen ja että vihdoinkin se kirje koulusta tuli! No, tämähän on kätevä paikka vedota, että käytös täytyy olla koulukypsää eli pikkuveljiä ei tönitä, nipistellä, purra, tukistella ym... TAI MUUTEN...
Eikö aikuiset olekin tylsiä?

Ukko, 3v. päästi meidät taas pyllyn pyyhintään(omansa), kun kerroin, että hän on vielä ja saa ollakin ja pitääkin olla pikkupoika. Ja sillä, että osaa pyyhkiä pyllynsä ei valitettavasti vielä pääse kouluun, vaan ( taas aikuisten tylsiä sääntöjä) täytyy olla tietyn ikäinen, joka taas on eri asia kuin koko ja voima.

Minä aloitin elämäni ensimmäisen dieetin tänään. Tarkoitus on pudottaa 5 kg. Herkut pois ja aloitin myös rullaluistelun. Lumi ja Ukko pyöräilivät , ja minä työnsin rullaluistellen Kuuraa vaunuissa. Tätä harrastin myös toissa kesänä. Silloin työnsin Lumia ja Ukkoa kaksostenrattaissa  10 km. Siis tein sen kerran. Kai sitä voi harrastukseksi kutsua. Rullisvaunuilua.

Niin, juuri äsken Lumilta poistettiin sitten apupyörät. Hetki pystyssä, sitten kiemurtelua ja lopulta armoton kaatuminen.  Sitten lensikin pyörä metsään. Ja sinne jäi. Eikä ikinä enää. Paitsi ehkä huomenna?
Niin kävi ainakin luistelemisen kanssa. Ekaksi luistimet lensi jorpakkoon ja seuraavana päivänä ne haettiin sieltä jorpakosta, ja uusi yritys ja avot, johan onnistui.

Kuura on ehkä työläimmässä vaiheessa. Ei viihdy yksin, haluaa seurustella ja olla sylissä koko ajan. Eikä vielä pääse omin avuin minnekään.
Saa nähdä, miten käy huomenna alkavan suursiivous/remontin. Hieman hankala on seiniä kuurata Kuura sylissä.
Oisko makuuhuoneen katon väri taivaansininen?

Mahassa kurnii, mikä ihana merkki.


24.5.2011
Kuura tuli koulusta kotiin, nappasi viilin välipalaksi ja komensi minua ulos. Että sisällä on niin tunkkaista verrattuna ulkoilmaan. Yritin selittää, että oon ollutkin ulkona ja kato vaikka, tukkakin on ihan takussa sen takia. Ja oon just tulossa ulos. Nyt paukuttaa ikkunaan ja viisoo minua kaverikseen riippumattoon. Eli elämäntyöni kutsuu. Nyt mä meen.
Pirjo

2 kommenttia:

  1. Nyt vasta kerkesin lukemaan blogiasi. Aika jännää, että vertaat nykyelämääsi 10 vuoden takaiseen. Tässä keväällä siivotessani löysin ne vanhat sähköpostiviestisi, jotka olin tulostanut ja tallettanut. Silloin oli kiva seurata perheenne ja eritoten lasten edesottamuksia täältä matkojen takaa. Viestejä tulostaessani ajattelin, että kummitytön olisi kiva lukea niitä sitten aikuisena ja muistella lapsuuttaan. Ja nyt aikuisuus on jo nurkan takana. Ajan kulku on ihmeellistä. Usein sitä vain taivastelee mennyttä vaikka tärkeämpää olisi ajatella kaikkea käytettävissä olevaa tulevaa aikaa. Elämme siis muutoksen aikaa. Mitä se tuokaan tullessaan?
    Kevätkesän terveisin KS

    VastaaPoista
  2. Kaikki muuttuu... Elämä on tässä ja nyt. Joka hetki.
    Pirjo

    VastaaPoista