keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Diktaattoreita, onko heitä?

16.5.2001
Lumi pyöräili nyt sitten ilman apupyöriä koululle kerhoon. Ukko pyöräili myös ja päivän pohdinta aiheina olivat, kumpi on enemmän , tuhat vai miljardi.
Minä rullaluistelin ilman Kuuraa ja vaunuja, ja pysyin pystyssä. Onneksi oli kova tuuli, joka pukkasi vastaan alamäessä.
Koulun kiipeilytelineissä oli kaksi poikaa ja Lumin keskustelunavaus oli:
- Äiti, oliko sinusta mukava rullaluistella?
 -Joo, oliko sinusta mukava pyöräillä?
- Oli, varsinkin , kun minulta eilen otettiin ne apupyörät pois.
Ja katse poikiin, jotka eivät reagoineet asiaan mitenkään. Höh!

Ukon eilinen kommentti oli:
-Me ei koskaan saada katsoa videoita, kun aina on sinun mielestä hyvä ilma.
Joten se tämän kevään säästä.

Nyt täytyy lähteä, kerho loppuu. Dieettiin suhtaudun varovasti. En syö makeaa, mutta annan Kuuran imeä maidossa muutoin nuo ylimääräiset kilot pikkuhiljaa.
Kuuralla on muuten makeat pallukkareidet!


25.5.2011
On sitä aika diktaattori lapsille, varsinkin silloin, kun ne on pieniä. Tai no vieläkin, jos kerkeää napata pojat kiinni, ennenkuin ne häviää läksyjen teon jälkeen, niin saa heidät tekemään muutaman kotihomman. Joista on niin ihana luistaa....

Eilen kyllä, Kuuran aloitteesta, siirryimme taas viikkorahasysteemiin. Kun tekee mukisematta kotityöt, niin saa 10 e/vk. Ruuat ostamme me, mutta omat vaatteensa ja kaiken muun aikoi säästää näistä viikkorahoista. Lyötiin kättä päälle, ja täsmällisenä Kuura kirjoitti kaiken paperille, johon laitoin allekirjoituksen. Eli nyt meillä on kirjallinen sopimus.
Kuura kyllä kyttää Ukon huppareita, että heti, kun Ukko saa uuden, hän saa Ukon vanhan itselleen. Ne sitten roikkuu tuolla puolireidessä. Että ehkä hän laski, ettei tarvitse ostaa vaatteita?

Kuura on kyllä kova puhumaan meidät ympäri. Ja tinkaamaan. Ja ei anna periksi. Ei vieläkään ymmärretä, miten hän sai meidät ostamaan yli 300 € pyörän, kun samantyyppisen ois saanut puolta halvemmalla eri paikasta. Mutta kun hän halusi juuri SEN pyörän. Selitti niin kauan, että kun me ollaan velkaa hälle( se oli kirjallisena edellisestä sopimuksesta), niin itse asiassa sen kalliimman pyörän osto tulee meille halvemmaksi.
En kyllä tajua, miten se oikein meni, mutta niin vain sai haluamansa pyörän, ja velat kuitattiin kirjallisesti maksetuiksi. Huh huh, jotenkin on kutina, että olemme vielä lirissä tuon pojan kanssa.
Hän aloitti tämän puhujan uransa yksivuotiaana, kun oli juuri oppinut seisomaan. Piti mummolan portailla meille puheen seisaaltaan. Ja se oli pitkä puhe ja asiaa tuntui riittävän, vaikka meidän kielen sanoja ei paljoa ollut. Mutta asia tuli selväksi; tuo poika vielä elättää itsensä puhumalla.
Pirjo

1 kommentti:

  1. :'D Olet ihan loistava kirjoittaja! Jännä lukea mitä me lapset ollaan pikkusina sanottu taikka tehty :D

    VastaaPoista