Vieroitusta ja Pariisia

28.07.2001
Nyt se on tehty! Eka yö nukuttu ilman tissiä.
Kuura sai siis potturuokaa ja äidinmaitoa kaksi kertaa illalla. Ja nukahti hyvin.
Yhdeksältä heräsi ja silloin sen päätin: nyt se alkaa.
K itki tunnin. Olin vierellä koko ajan ja ihme kyllä eka puoli tuntia meni ihan hyvin. En tuntenut sääliä tai mitään sen kaltaista.Olin vain hyvin varma, että kaikkien mielenterveyden kannalta on parempi, että minäkin alan nukkumaan sitten maagisen kolmen yön päästä.
Toinen puolituntinen oli jo vaikeampi. K itki lohduttomasti mahallaan ja haroi toisella kädellään ihan oikeita kumpareita. Välillä yritti kiskoa minua paidanhelmasta lähemmäs. Lutkutti tyynynkulmaa. Välillä puski päällään minua ja huulet venyivät piittkäällleee.Kohottautui käsien varaan ja katsoi minua epätoivoisena ja huusi : "Anna mammammammaamam!"
Minä suojauduin lopulta peiton taakse, jottei maidon huumaava tuoksu turhaan villitsisi Kuuraa. Ja aivan kuin maitorauhasetkin olisivat päättäneet, että nyt ei anneta periksi, ne eivät valuttaneet valkoista huumettaan.
Pidin koko ajan kättäni Kuuran iholla, jotta hän tietäisi, että tässä ollaan. Silitykseen hän lopulta nukahti.

00.30  Se alkoi taas. Iisakki oli jossain välissä tullut  ja mahtunut nukkumaan K:n toiselle puolelle. Pikku keisarihan oli nukahtanut poikittain sängylle, ja kumpikaan ei uskaltanut rueta kääntämään. Oppaitten mukaan huudon olisi pitänyt kestää nyt 45 minuuttia, mutta se kestikin taas sen tunnin.
04.30 Uusi huuto. Oppaitten mukaan puoli tuntia, mutta ehkä 10 minuuttia, tai sitten minä nukahdin.
06.30 Katsoin huojentuneena kelloa, että nyt on aamu. K tyhjensi rinnan.
08.00 Toisen jalkapallon kokoisen rinnan tyhjennys.
09.00 Kuura heräsi hymyilevän säteilevänä kuten aina ennenkin. Ei mitään jälkeä kasvoilla elämänsä hurjimmasta koettelemuksesta. Tähän asti hän on saanut heti kaiken mitä on halunnut. Ainakin silloin, kun se on ollut minusta riippuvaista. Nyt elämän kova puoli astui kuvaan.

Lumi ja Ukko olivat illalla vähän ihmeissään. Ukko komensi minua: "Anna Kuuralle maitoa!"
Yritin siinä sitten selittää, että tämä on nyt oikein. Ettei äiti jaksa olla tuttina  yöllä Kuuralle. Parhaiten upposi varmaan se selitys, että sen takia äiti huutaa ja karjuu, kun on niin väsynyt. Ja että Kuura ei itke sen takia, että olisi nälkäinen. Ja että kaikki tämä itku johtaa lopulta siihen, että kaikki saa nukkua, ja silloin meillä kaikilla on mukavaa.

30.07.2001
Minä täällä lähestyvän syksyn yön hämäryydestä. Mikä ihana ajatus: pimeys!

Kuuralla meni kaksi seuraavaa yötä hyvin, oikeastaan ei juuri itkenytkään, hieman äännähti ja se siinä. Nyt nukkuu maito mahassaan. Se on minusta kohtuullista, että saa iltapalansa, vaikka venyikin tunnin myöhäisempään. Otetaan sitten aamulla takaisin. No, kuitenkin silmä kovana vahtaan kelloa, että joko saan antaa maitoa. Mutta huomenna vasta seitsemän jälkeen. Kuten huomaatte, olen luja.

Lapset katsoivat sadepäivän ratoksi filmejä, joita oltiin kuvattu, kun U oli K:n ikäinen. voi, kun minäkin näytin nuorelta ja pirteältä. Väistyyköhän tämä väsymys vielä kasvoiltani ja valtaakohan elämän keveys minut? Mutta on tämä hyvä oppi, nyt on ainakin jalat maassa kiinni. Ja sitä minä kyllä tarvitsin. Nyt pitäis vielä täältä taakan alta nousta lentoon.

Kuura otti ja nousi polvilleen. Siinä sitten hytkyttelee ja työntää itsensä puoli-istuvaan asentoon, josta innoissaan rojahtaa alas. Myös ns. karhuasento on käytössä. Siinä polvet irtoavat maasta. Voi koettaa, ken uskaltaa. Murinalla tai ilman. K ei murise, mutta kätkättää nauraa aina, kun isoveli ilmestyy lähipiiriin. Heillä on varsin lämmin suhde. Kuten myös isonsiskon kanssa, joka illan veteli K:ta viltillä pitkin pirtin lattiaa, ja K:n silmät loistivat.
Eipä tuu muuta nyt mieleen, vaikka tällä kertaa aikaakin olisi. Kukaan ei kaipaa minua juuri nyt.


19.07.2011

Aamulla tekstiviesti lensi junasta , joka on matkalla Pariisiin. Tyttö oli nukkunut pommiin, kun herätys ei ollutkaan toiminut kännykässä. Mutta onneksi houstmama oli sitten herättänyt ja viidessä minuutissa L oli ollut valmis ja kerkesi junaan. Hänen paikallaan junassa oli nukkunut joku pummi, jonka liiderin apulainen oli sitten häätänyt pois. Nyt sitten valloittaa Pariisin!
Taitaa olla elämyksiä niin pää hällä täynnä, että tulee väsynyt tyttö kotiin.

Oli tuo aika hurjaa aikaa, tuo 10 v. sitten eletty aika. Olin kuin pienessä pilvessä koko ajan  väsymyksen takia.Unet olivat hyvin repaleisia, palasia siellä täällä. Mutta kuitenkin oli valtava onnen tunne lapsista.Niinkuin nytkin. He ovat minun elämäni.

Nyt jaksaa työn hyvin, mutta kun kaarraan kotipihaan väsymys iskee kuin halko päähän. Siksikö, että koti on rentoutumisen tyyssija?
Sain kerran äitienpäiväksi runon. Äiti se kotona nukkuu vaan.... oli teema.
Ehkä se on parempi muistikuva, kuin vaikka että äiti heittelisi tavaroita seinään.Tai lapsia.
Siinä on sellainen kipukohta. Lasten syntymien jälkeen, on kuin uusi tuntoelin olisi kohdussani. Siellä tuntuu tuommoiset asiat, kipristävät valtavasti.

Joillain alkuperäiskansoilla on tapana antaa lapsille kaikki periksi tiettyyn ikään saakka ja sitten erottaa lapsi kaikista ja kaikesta kuoppaan itsenäistymään. Siihen nähden yösyötön lopettaminen oli pieni asia. Helpommallahan olisi päässyt, jos olisi tyrkännyt tutin suuhun. Mutta pääni oli täynnä ideologiaa ja sinne ei kuulunut tutti.

Elämän keveys? Ajoittain.
Ja ehkä kukaan ei nytkään kaipaa minua, mutta minä kaipaan tyttöäni.