Kesämasennusta ja rukseja

18.07.2001
Jokavuotinen kesämasennukseni alkaa helpottamaan. Näin käy siis aina tähän aikaan. Kun luonto on kauneimmillaan, niin minä en kestä sitä.
Tänä vuonna tilanne oli astetta pahempi kuin ennen. Aloin pelkäämään katon tippumista päälle, sillan sortumista alta yms. Nyt huolestui jo lähipiirikin. Minuakin alkoi pelottamaan ensi kesä.

Mutta tänään sain ilouutisen. Eräs tuttavani kertoi syövänsä masennuslääkkeitä ja oireet olivat juuri samat ja jokakesäiset. Hänkin on marraskuun lapsia. Siinä sitten kikateltiin puhelimessa, että voi, voi, kun niin piristää kuulla jonkun toisenkin kärsivän samanlaista tautia. Josko vaikka järjestettäis skorpioneille koko kesän kestävä pimeyden leiri. Onhan niitä korkeanpaikan leirejä ja valohoitoja, miksei sitten säkkijuhlaa. On se niin mukava tietää, ettei ole ainutlaatuinen maailmassa. Ainakaan tässä asiassa.
Nyt mietitään hyviä neuvoja toisillemme, itselle kun niitä on turha tyrkyttää.

Ootteko muuten huomanneet, että mies ottaa kaikista parhaiten neuvoja vastaan kauniilta, vierailta naisilta? Vaikka se olisi juuri se sama juttu, josta minä oon rankuttanut jo kymmenen vuotta.

Lapsilla alkaa ruksien keruussa kolmas yö. Kun kymmenen on täynnä, saa tikkarin. Ja ruksin saa, kun nukkuu koko yön omassa sängyssään. Ja minä saan ruksin, jos en pyydä heitä yönsydännä viereeni nukkumaan. Minulla on puolitoista ruksia.
Taidan ottaa Iisakin viereeni. On se kuitenkin omani, vaikka miltä välillä tuntuisi. Ja nyt tuntuu ihan mukiinmenevältä mieheltä. Taidan tosiaan olla paranemaan päin!

19.07.2001
Vettä tulee, rankemman kaavan mukaisesti.
Ruksejakin tuli. Vaikka vähältä piti.
Lumi, 5v. vaelsi yöllä unissaan ja minäkin nukuin niin sikeästi, että heräsin vasta kun huudettiin äitiä. Lumi tuli jalkopäähän nukkumaan ja otti varpaista kiinni. Sitten Ukko, 4v. näki Lumin nukkuvan meidän sängyssä ja sanoin hänelle, että tuu sinäkin , kun on jo aamu. Kello oli 5.35.
Sitten Ii meni U:n sänkyyn nukkumaan ja L huomasi olevansa väärässä paikassa ja kipitti omaan sänkyynsä.
Tästä teimme aamulla yhteenvedon, että kaikki saa ruksin. Eikö mennytkin oikein?
Tämähän on vähän niinkuin harjoittelujakso. Ja L huomasi erehdyksensä ja yritti korjata tilanteen, josta kaikki muu oli ikäänkuin seurausta.
Seuraavan kymmenen ruksin, siis 11-20 palkinto on onkiretki ja 21-30 palkintona, että saa määräillä. Näin sanoi Ukko.

27.07.2001
Kurkkutulehdus jyllää. Muutoin elämä ok.
Kuura, 7kk nukahti tissille ja L ja U rakentavat eläintarhaa legoista. L pyyhityttää pyllynsä taas meillä. " Minä haluan vielä vähän aikaa olla lapsi."
Koulunalun lähestyminen jännittää. Sanoin, että koululaisetkin on lapsia. Se olikin hänelle jotenkin uusi tieto ja helpottava sellainen. Nyt K heräsi. Hänet pitäisi vieroittaa yötissistä. Huh huh!



Kymmenen vuotta myöhemmin 18.07.2011

Lumi, nyt 15v. tulee tällä viikolla maailmalta kotona käymään. On siis oppinut pyllynsä itse pyyhkimään.
Odotan, ja ikävä kasvaa, mitä lähemmäs hänen tulonsa tulee. Hän on ollut koko kesän reissussa. Ensin meidän kanssamme Italiassa ja Kreikassa, sitten sukulaiskierroksella Keski-Suomessa, ja sitten erkaannuimme. Me lähdimme pohjoiseen, hän Ranskaan kielikurssille.
Pari viikkoa on yhteistä aikaa, sitten hän muuttaa Helsinkiin. Lukiopaikka on, ja toivottavasti myös asuntoasia ratkeaa.
Nämä kolme viikkoa on olleet meille totuttelujakso elämään ilman häntä. Hän on etäisperheenjäsen. Ajatuksissa kyllä edelleen, mutta olen tietoisesti yrittänyt elää suuremmin ajattelematta tai murehtimatta. Hänen elämänsä, mitä minä en voikaan elää.
Tämä opettelu on  riemullista parhaimmillaan ja pahimmillaan tuskaista ikävän tunnetta. Ei kärsi ajatella, ettei ikävä repsahda valtoimenaan syliin.
Ukko, 14v. on selvästi ottanut enemmän vastuuta, vanhimman lapsen vastuuta. Se näköjään luonnollisesti vierähtää seuraavan niskaan. Nuorin on veikeä velikulta, joka häviää, kun on puhe työstä. Häntä sitten keskimmäinen paimentaa. Saa nähdä muuttuvatko roolit, kun vanhin saapuu taas paikalle?

Me neljä olemme nukkuneet kesäsijoilla eli pirtin sivusta vedettävissä. Alakerrassa on viileämpää ja jotenkin ihan kuin olisi reissussa. Matot on poissa lattioilta ja jo pestyinä poikain toimesta. Odottavat syksyä.
Hirsiseinät huokuvat rauhaa.

Nuorimmaisellakin on oma huone, mutta hinkuaa toista huonetta. " Kun minä saan aina sen, mikä on jäänyt  toisilta." No,sehän on kyllä totta. Isommille on ensin laitettu omat huoneet. Nyt kuusi vuotta on asutettu yläkertaakin.
K haluaisi L:n huoneen." Kun se kerta muuttaa pois, niin eihän se huonetta tarvitse enää."
Mutta tarvii. Koti ja oma paikka on vielä täällä. Meidän kotonamme, ja sydämissämme.